Lähde: PigBusiness
Teksti: Reinout Burgers
On hyvin todennäköistä, että vapaakävelyyn tarkoitetut synnytyshäkit tulevat vakiintumaan, mutta niiden käytöstä on vielä vähän kokemusta. Syy tähän on WUR ja VKON siankasvattajan luona Jarno Brummelhuis järjestää kiertueen. Huomionarvoinen seikka: Topigs on onnistunut saavuttamaan alhaisen kuolleisuuden Kanadassa sijaitsevalla koetilallaan ilman, että emakoita pidetään kiinnitettyinä.
Vain harvoilla emakkojen kasvattajilla on vapaakävelyiset synnytyskarsinat. Tämä johtuu osittain siitä, että investointeja tehdään vähän hankalien lupahakemusten vuoksi, mutta myös siitä, että tällaista synnytyskarsinajärjestelmää ei vielä vaadita pakottavalla lainsäädännöllä. Tilanne voi muuttua tulevaisuudessa, nyt kun myös EFSA (Euroopan elintarvike- ja kulutustavara-virasto) on omaksunut eläinten vapaan kasvatuksen. Se, että vapaakävelyhäkkejä on vähän, ei ainakaan johdu siankasvattajien kiinnostuksen puutteesta.
Jarno Brummelhuisin tilalla Hoge Hexelissä (OV) järjestetyssä roadshow’ssa oli läsnä yksinomaan siankasvattajia, joista vain harvoilla oli kokemusta vapaakävelyisistä porsituskarsinoista. Suuren kiinnostuksen vuoksi VKON järjestää toisen roadshow’n, jossa käsitellään vapaakävelyisiä porsituskarsinoita. Roadshow-tapahtumat ovat osa Kennis op Maat -hanketta ”Roadshow: Hyvin suunnitellun sikojen aktiviteettialueen tuomat edut”, ja niitä järjestävät WUR ja VKON.
WUR:n tutkija Marko Ruis on tiiviisti mukana roadshow-kiertueilla, ja hän on havainnut, että vapaakävelyhäkit herättävät kansainvälisesti paljon kiinnostusta. ”Tästä voisi todellakin tulla lakisääteinen vaatimus, ja on hyvä, että siankasvattajat ovat jo nyt ryhtyneet valmistautumaan siihen. Se, mitä Jarnolla on täällä, on joka tapauksessa erittäin hieno konsepti.”
Yksinkertainen rakenne
Topigs Norsvin Alikasvattaja Jarno Brummelhuisilla on jo yli kymmenen vuoden kokemus vapaakävely-poikimakarsinoista. Hänen tilallaan on 530 siitossikaa, joilla kasvatetaan TN50- ja TN70-siitosemakoita. Hän käyttää viikkokiertojärjestelmää ja on viimeisen vuoden ajan vieroittanut porsaat 5 viikon iässä. Tiineet emakot siirretään vapaakäyntisiin porsituskasvatushäkkeihin juuri ennen odotettua poikimispäivää ja siirretään pois 5 viikon kuluttua (vieroituksen yhteydessä), kun taas vieroitetut porsaat jäävät häkkiin. Porsaiden kannalta tilanne siis pysyy lähes ennallaan. ”Vapaakävelyinen porsitus- ja kasvatushäkki on meillä testattu perusteellisesti, ja sen rakenne on yksinkertainen. Se on maanviljelijän keksimä ja suunniteltu eläimen näkökulmasta”, Brummelhuis kertoo siankasvattajille.
”Vapaakävelykasvatushäkkien menestys johtuu mielestäni niiden yksinkertaisuudesta. Tarkastusten yhteydessä tilanne on selkeä, työ on vaivatonta, ruokinta sujuu, kun porsaat ja emakot syövät yhdessä, vieroitusmasennusta ei esiinny, huuhteluveden kulutus on pienempi, lämmityskustannukset ovat alhaisemmat ja tietenkin eläinten hyvinvointi paranee. Porsaat ja emakot voivat nyt paremmin ilmentää luonnollista käyttäytymistään. Edellytyksenä on kuitenkin rauhallinen emakko, jolla on hyvät ja vahvat jalat, jotta sillä on voimaa makuulle rauhallisesti ilman romahtamista, sekä tietenkin vankat ja ketterät porsaat.”
Vapaakäynnin testaaminen
Ensimmäiset vapaakävelyiset synnytyskarsinat, joita Brummelhuis testasi omalla tilallaan, olivat Pro Dromi -synnytyskarsinat, mutta koska hoitajat eivät sopineet synnytyskasvatuskonseptiin, siankasvattaja kehitti oman vapaakävelyisen synnytyskarsinansa. Kuuden synnytyskasvatushäkin testitallissa hän testasi kahden vuoden ajan vuodesta 2014 lähtien erilaisia kokoonpanoja. Noiden kahden testivuoden aikana Brummelhuis kehitti vapaakävelyhäkkiä yhteistyössä muun muassa Nijenkampin kanssa, ja nyt käytössä on järjestelmä, joka toimii hyvin käytännössä ja josta on poistettu kaikki tarpeettomat osat. Joulukuussa 2016 avattiin uusi vapaakävelyyn perustuva synnytys- ja kasvatustalli, jossa on 11 osastoa ja 22 karsinaa osastoa kohden.
Brummelhuis: ”Keskiviikkona pesemme synnytyshallit ja torstaina sijoitamme sinne 22 emakkoa. Aloitamme uuden tuotantokierroksen ja sijoitamme emakot 22 emakon karsinaan. Tämä tapahtuu hyvin rauhallisesti ja kaikki 22 emakkoa kerralla. Aitoja on helppo käyttää. Maanantaina kiinnitämme emakot väliaikaisesti paikoilleen, ja osaston lämpötila on silloin 22 astetta. Viikon kuluessa porsaat syntyvät. Torstaina, kun viimeiset porsaat ovat syntyneet, laskemme lämpötilan 19 asteeseen. Viisi–seitsemän päivää syntymän jälkeen emakko voidaan vapauttaa. Porsaat ovat siihen asti turvassa porsaspesässä. Porsaat ja emakko haluavat olla yhdessä, minkä vuoksi porsaspesä on sijoitettu emakon pään viereen.”
Tämä innovatiivinen alikasvattaja oli aluksi päästänyt emakot vapaaksi jo kolmen päivän kuluttua, mutta kun kävi ilmi, että kuolleisuus nousi sen vuoksi hieman, hän pitää ne nyt hieman pidempään sidottuina.
”Meillä poistuma on samanlainen kuin aiemmin ja muissa synnytyskarsinoissa.”
Vapaakävelyhäkkien tärkeä piirre on emakkojen ja porsaiden välinen vuorovaikutus, jonka ansiosta ne voivat ilmentää luonnollisempaa käyttäytymistä, kuten ruokailun oppimista. ”Sen huomaa, kun emakko syö; silloin myös porsaat haluavat syödä”, alikasvattaja kertoo. ”Ne tekevät niin jo kolmen päivän kuluttua. Siksi olemme valinneet tietoisesti matalan VERBA KZB-sarjan syöttölaitteet valittu. Rehujäte on vähäistä, kuten lannakaivosta otettujen rehujäämien tutkimus osoittaa.”
Korkeassa ruokakipossa ruokaa valuu enemmän, koska emakko haluaa luonnollisen vaistonsa mukaisesti antaa ruokaa porsaille ja työntää sitä ruokakipon reunan yli.
Syömiskäyttäytyminen vapaakävely-synnytyshäkissä
Brummelhuis ei ole Roadshow’n ainoa puhuja. Anouschka Middelkoop, Swine Nutritionin tutkija Schothorst Feed Research (SFR), selittää SFR:n vapaakävely-synnytyskarsinoita ja käsittelee sen jälkeen ”yhdessä syöminen, yhdessä oppiminen” -konseptia porsaiden ruokailukäyttäytymisen kannalta vapaakävely-synnytyskarsinoissa. SFR:llä emakko pysyy paikallaan noin neljä päivää synnytyksen jälkeen, ja tässä käytetään emakon alla olevaa tasapainolattiaa. Lattia nousee ylös, kun emakko nousee seisomaan.
”Siirryttyämme tasapainolattiaisiin vapaakävely-poikimakarsinoihin havaitsimme kuolleiden porsaiden osuuden laskun 6 prosentista 4,3 prosenttiin, ja olemme pystyneet vähentämään kuolleisuutta poikimakarsinassa. Vieroitamme porsaat vuorotellen 30 päivän välein, minkä jälkeen ne siirretään vieroitustalliin. Toisin kuin Brummelhuisissa, käytämme korkeita ruokintakaukaloita. Tämä johtuu siitä, että haluamme tietää ja mitata, mitä porsas ja emakko syövät, koska olemme tutkimuslaitos. Vapaasti liikkuvat synnytyskarsinat tarjoavat kuitenkin paljon lisämahdollisuuksia sian opettaa porsaita syömään. Niissä on myös enemmän mahdollisuuksia tarjota erilaisia rehutyyppejä.”
Middelkoop jatkaa kertomustaan: ”Luonnossa näemme, että porsaat alkavat 5. päivänä etsiä ravintoa ja tutkia ympäristöään. 10. päivänä porsaat ja emakko syövät jo yhdessä, ja porsaat oppivat emakolta, mitä, mistä ja miten niiden tulee syödä. Tätä voi soveltaa porsastallissa perheruokintajärjestelmän avulla, esimerkiksi ruokkimalla emakkoa matalasta ruokakiposta.” Middelkoopin mukaan perheruokintajärjestelmä korkean ruokintakaukalon sijaan tarjoaa porsaalle enemmän mahdollisuuksia nähdä, mitä ja miten emakko syö. ”Porsas on taipuvaisempi aloittamaan syömisen, kun muut siat ovat ruokintakaukalon luona. Porsas haluaa lisäksi syödä samaa ruokaa kuin muutkin. Perheruokintajärjestelmää koskevissa tutkimuksissa 73 prosenttia porsaista oppii syömään ennen vieroitusta, ja ne oppivat tämän erityisesti nuorempana. Tämä voi johtaa suurempaan rehun saantiin ja kasvuun.”
Parempi ruoansulatus ja tehokkuus
Kun imettäville porsaille aletaan tarjota kiinteää rehua varhain, niillä on paitsi aikaa oppia syömään emon rintamaidosta, myös suolistolla on aikaa kehittyä kunnolla ja sopeutua tähän ravitsemukselliseen muutokseen. Siksi on tärkeää antaa samaa porsasrehua vieroituksen yhteydessä, koska porsas ja sen suolisto ovat tottuneet siihen. Middelkoop: ”Se, että porsaat syövät myös emakkojen rehua, ei ole lainkaan haitallista. Se on jopa etu, sillä emakkojen rehun syöminen pidentää suoliston villiä ja kasvattaa siten suoliston pinta-alaa. Suuremman suoliston pinta-alan ansiosta ruoansulatus ja ravinnonhyötysuhde paranevat.”
Lisäksi Middelkoopin väitöstutkimuksesta on käynyt ilmi, että tarjoamalla useita erilaisia rehuja voidaan lisätä porsaiden rehunsaantia. Antamalla porsaille mahdollisuuden syödä imetysrehua emon mukana sen lisäksi, että niille tarjotaan porsasrehua omassa ruokakuppissaan, kiinteän rehun kokonaiskulutus kasvaa. Tämä takaa hyvän alun vieroituksen jälkeen ja joskus jopa suuremman vieroituspainon. Jotta porsaat alkavat syödä, on lisäksi tärkeää, että rehu annetaan tuoreena; suuret rehupalat voivat auttaa porsaita oppimaan syömisen motoriset taidot, ja rehun tarjoaminen aluksi kostutettuna voi olla avuksi.
Brummelhuis noudattaa suurelta osin samoja periaatteita kuin Middelkoop. Esimerkiksi VERBA-perheen ruokinta-astia (KZB) on porsaiden ulottuvilla, koska se sijaitsee lattialla, ja porsaat saavat jo 5 päivän kuluttua pienen astian, jossa on samaa porsasrehua, jota ne saavat myös vieroituksen jälkeen. Siankasvattajan kokemuksen mukaan porsaat ottavat ruokintalaatikosta ensin suuret palat. Koska porsaat ja emakot pitävät VERBA-perheen ruokintalaatikon itse puhtaana, porsailla on aina saatavilla tuoretta rehua.
Äidin ominaisuudet
Genetiikka ja vapaakävelyiset synnytyskarsinat kuuluvat tavallaan yhteen, sillä juuri sikojen vapaakävelyn vuoksi emakoiden on oltava rauhallisia ja niillä on oltava hyvät emon ominaisuudet. Jalostusorganisaatiot voivat valikoida eläimiä näiden ominaisuuksien perusteella. Topigs Norsvin tutkii vapaakävelyä mahdollistavia synnytyskarsinoita uudessa Innova-innovaatiokeskuksessaan Kanadassa. Miksi? Jalostusorganisaatio on vakuuttunut siitä, että vapaakävelyyn perustuvat synnytyskarsinat ovat tulevaisuus ja että ne tullaan kirjaamaan lainsäädäntöön. ”Kasvatustyömme on aina tulevaisuuteen suuntautunutta”, kertoo Topigs Norsvinin tutkija Lisette van der Zande. ”Kasvatustyö vie nimittäin aikaa. Se tarkoittaa myös sitä, että seuraamme, mihin suuntaan lainsäädäntö kehittyy eläinten hyvinvoinnin alalla, ja reagoimme siihen genetiikkamme avulla. Tutkimme siis myös vapaakävely-synnytyskarsinoiden käyttöä, ja Kanadassa meillä on Prodromi-projekti. Tutkin porsaiden ja emakoiden käyttäytymistä vapaakävely-synnytyskarsinoissa sekä korkeamman kuolleisuuden riskiä. Joskus päästämme emakot vapaaksi jo yhden päivän kuluttua tai emme kiinnitä niitä lainkaan. Tässä yhteydessä porsaiden ja emakoiden välinen vuorovaikutus on tärkeää. Miksi kuolleisuus voi olla suurempi? Syynä voi olla kömpelö emakko, mutta se voi liittyä myös porsaiden elinvoimaisuuteen. Voimme valikoida emon ominaisuuksien jalostusarvojen perusteella.” Kanadassa on asennettu kameroita käyttäytymisen seuraamiseksi, ja Topigs Norsvinin tutkija voi tarkastella niiden kuvaa milloin tahansa Alankomaissa. Tutkimuksen tavoitteena on valikoida geneettisiä ominaisuuksia ja hyödyntää tietoja jalostusohjelmissa. Van der Zande on havainnut vapaakävely-synnytyskarsinoissa, että mitä korkeampi emon ominaisuuksien jalostusarvo on, sitä alhaisempi porsaiden kuolleisuus on. ”Tämä vaikutus näkyy erityisesti vapaakävely-synnytyskarsinoissa, ei tavallisissa karsinoissa. Kuolleisuus vapaakävely-synnytyskarsinoissa on nyt samalla tasolla kuin vakiokarsinoissa. Kameroiden avulla tallennamme porsaan ja emakon välisen vuorovaikutuksen: kuinka usein, missä ja mitä tapahtuu. Näin voimme ohjata käyttäytymistä entistä tarkemmin tavoitteena vähentää kuolleisuutta. Olemme tosin jo vuosia valinneet eläimiä emon ominaisuuksien perusteella, mutta vapaakävelyhäkissä se on erityisen tärkeää.”
Vatsallaan makaavat ovat kuolleita
Tutkimus on kuitenkin jo nyt tuottanut muita rohkaisevia tuloksia. ”Olemme havainneet, että emakkojen asento ennustaa, tuleeko kuolleisuusaste olemaan korkea vai matala. Emoilla, joilla on yksi tai useampi kuollut porsas, havaitaan makaavan enemmän vatsallaan. Miksi? Ehkä se liittyy jalkoihin tai utareeseen. Jos niillä on utaretulehdus, ne nimittäin makaavat usein vatsallaan. Tämän pystyimme havaitsemaan jo ennen poikimista, ja sitä voitaisiin käyttää hallintatyökaluna. Lisäksi kuolleiksi jäävät pääasiassa pienet porsaat.”
On huomionarvoista, että Brummelhuisilla on suunnilleen sama kokemus. Emakoilla, joilla on korkea kuolleisuusaste tavanomaisessa synnytyskarsinassa, havaittiin korkeampi kuolleisuus myös vapaakarsinassa, ja päinvastoin. Ehkäpä genetiikalla on kuitenkin merkittävämpi vaikutus kuolleisuuteen kuin pelkästään synnytyskarsinajärjestelmällä. Brummelhuisille vapaakävelykasvatushäkki on kuitenkin ihanteellinen synnytyshäkki. ”Ainakin meille. Tulemusluvut ovat samat kuin vanhassa järjestelmässä, ja työskentely on paljon rennompaa. Kuolleisuus on aina huomioitava seikka, ja siksi valitsemme emakkomme myös tämän perusteella.”
